Organisaatiomuutos uima-altaassa

Millainen fiilis sinulle tulee, kun puhutaan muutoksesta?

Odotatko toiveikkaana parempaa vai pelkäätkö pahinta? Haluatko lähteä heti itse tekemään vai toivotko, että joku muu näyttää suuntaviitat?

Oikeaa tai väärää tapaa ei ole – muutoksessa kun tarvitaan sekä käynnistäjiä että toiminnan varmistajia, yhtä lailla innokkaita suunnannäyttäjiä kuin yksityiskohdatkin muistavia toteuttajia.

Törmäsin pienimuotoiseen, mutta sitäkin nopeampaan organisaatiomuutokseen pyhäinpäivänä vesitreenissä, kun ohjaaja ei yllättäen tullutkaan paikalle. Muutama paikalle tullut kääntyi takaisin saman tien harmistuneena, osa päätti mennä altaaseen, kun kerran oli liikkumaan tultu. Aikamme sitten vesijuoksimme kukin omaan tahtiimme, kunnes tekeminen ilman ohjausta alkoi turhauttaa. Ei tuntunut mielekkäältä haastaa itseään ponnistelemaan, kun totuttu selkeä ohjaus ja tavoite puuttui.

Sitten se keksittiin: osataanhan me tämä homma! Ollaan käyty treenissä viikosta toiseen – nyt vaan jokainen keksii vuorollaan liikkeen, ja ohjataan toinen toisiamme. Tuumasta toimeen. Jossain vaiheessa meille tultiin pahoittelemaan, että kurssiohjelmasta puuttui maininta siitä, että pyhäinpäivänä ei ole treeniä. Vastasimme, että homma on pian loppuvenyttelyä vaille paketissa, eikä syytä harmiin ollut. Lopuksi annettiin aplodit toinen toisillemme hyvästä treenistä ja siirryttiin saunan lauteille.

Mistä se hyvä mieli meille tuli? Tietysti liikunnan nostattamasta adrenaliinista, mutta muustakin. Osallistumisesta, vastuunotosta, yhdessä tekemisestä, aikaansaamisen tunteesta. Olennaisinta oli – kuten usein muutoksissa – että ei jääty odottamaan valmista, vaan lähdettiin itse tekemään ja luotettiin siihen, että osataan. Seuraavan kerran, kun muutos yllättää, olemme ehkä pykälän verran valmiimpia ennakkoluulottomasti kokeilemaan, mihin osaamisemme riittääkään.

Satu Krohns
henkilöstöjohtaja