Ihmiset ovat elämän suola

/global/scaled/5906x2578x0x566x1000x435/Abloy-Abloy.fi (OW2)-Medialle-Auni Leskinen IMG_7031.jpg

Auni Leskinen, Area Manager

”Auni on ihmisläheinen, räiskyvä persoona ja sinnikäs neuvottelija, joka pyrkii löytämään aina sopivat ratkaisut, eikä anna periksi ensimmäiseen kielteiseen vastaukseen.” Näin abloylaiset kuvailevat Auni Leskistä.

Kun Aunilta kysyy, että tunnistaako hän itseään abloylaisten kuvailusta, hän on yllättynyt, mutta uskoo tietävänsä syyn:

”Ihmisten välinen kanssakäyminen antaa minulle voimaa, ja tämä ajatus on läsnä kaikessa elämässäni. Meillä on loistava vientitiimi ja superihania ihmisiä täällä töissä. Se antaa paljon arjessa.”

Auni aloitti Abloylla elokuussa -92 vientiassistentin äitiyslomasijaisuudella Jouni Pitkon alaisuudessa. Saman syksyn joulukuussa hän sai vakinaisen paikan samassa toimenkuvassa, kunnes jäi äitiyslomalle. Äitiysloman jälkeen Auni on ehtinyt työskennellä markkinointiosastolla vientimarkkinoinnin parissa sekä asiakaspalvelun esimiehenä. 

Nyt hän on yksi Abloyn viennin Area Managereista, vastuullaan myynti Australiaan, Koreaan, Japaniin, Uuteen-Seelantiin, Espanjaan ja Portugaliin.

Aikaeroja ja uusia kulttuureja

Aikaerojen takia Aunin on välillä joustettava työaikojen suhteen: asioiden nopea ja tehokas hoitaminen ei yksinkertaisesti onnistu perinteisellä kahdeksasta neljään –työajalla:

”Kun haluan vastata sähköposteihin niin, että lähettäjä saa viestin hänen työpäivänsä aikana, niihin on vastattava joko todella aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Varsinkin puhelut hoituvat parhaiten illalla kello 22.00, kun Uudessa-Seelannissa kello on 9.00.”

Matkustaminen vientimaissa on osa Area Managerin työtä. Vaikka matkapäiviä kertyy Aunille nykyisellä maapaketilla vähemmän kuin ennen, jo pelkkä yhdensuuntainen lentomatka maapallon toiselle puolelle nopeimmilla yhteyksillä tarkoittaa hänelle yli vuorokauden matkustamista. Minkälaista on työ, jossa pääsee matkustelemaan?

”Joku tokaisi joskus, että tuo työhän on sellaista luksuselämää. Kyllä tämä on ennen kaikkea sopeutumista vallitseviin olosuhteisiin. Nukutaan silloin, kun kohdemaassa on nukkuma-aika ja syödään silloin, kun ruokaa sattuu olemaan saatavilla. Esimerkkinä illallinen eräältä reissulta, kun olimme Toivasen Jarin kanssa matkustaneet pitkän päivän ja saapuneet myöhään illalla määränpäähän hotellille. Kysyimme nälkäisinä hotellivirkailijoilta lähimmän avoinna olevan ravintolan sijaintia, mutta kaikki alueen ravintolat olivat jo ehtineet sulkeutua. Päädyimme sitten Jarin kanssa läheiselle kioskille, josta ostimme kolmioleivät ja appelsiinimehut. Tuumasimme yhdessä, että melkoista gurmeeta.”

Aunin mukaan kohdemaissa ehtii usein näkemään vain lentokentän, hotellin ja asiakaskohteita. Jos työmatka kestää viikonlopun yli, niin saattaa jäädä aikaa hieman katsella ympärilleen. Työn kautta Aunille onkin tarjoutunut mahdollisuus nähdä erilaisia kulttuureja:

”Minulle on henkilökohtaisesti jäänyt mieleen yksi sellainen unelmien täyttymys, kun Japanin työmatkalla matkustimme ryhmän kanssa Tokiosta kauemmaksi vuorille. Yövyimme hotellin kaltaisessa paikassa, jossa pääsimme nukkumaan perinteisillä japanilaisilla futoneilla. Muistan vieläkin oljen tuoksun niissä patjoissa.”

Tärkeintä elämässä arkiset asiat

Matkustaminen on kuluttavaa, mutta sen myötä Aunilla on kasvanut kotimaan arvostus. Sen hän on oppinut varsinkin Kaakkois-Aasiassa ja Kiinassa, joissa ongelmana ovat alueiden saastuneisuus ja väestön paljoudesta johtuva ahdas asuminen.

”Tuntui hassulta, kun oli ensin kävellyt Pekingin ruuhkaisia katuja, ja saman vuorokauden aikana kotona pellon laitaa koirien kanssa. Oppii arvostamaan omaa kotimaataan ja ymmärtää, miten hyvin asiat meillä ovat. Allekirjoitan täysin Jormanaisen Paulin blogikirjoituksen sanoman.”

Kotimaan arvostuksen lisäksi työ on opettanut Aunille paineensietokykyä ja joustavuutta, kun asiat eivät sujukaan, niin kuin oli alun perin suunniteltu. Työn kautta hän on myös päässyt kehittämään teknistä ajattelutapaa.

Aunin tärkeimmät asiat elämässä ovat perhe ja koti, ystävät sekä luonto. Lisäksi Auni käy pilateksessa ja kuntosalilla aina, kun sille jää muilta menoilta ja työltä aikaa.

Vienti onkin vienyt Aunin kokonaan mennessään. Hänellä on kokemusta ennen Abloyta myös paikallisesta työstä ja se ei hänen persoonalleen sopinut niin hyvin: Työn täytyy Aunin mielestä olla eläväistä. Aunin juttu on liikkeessä oleminen ja ennen kaikkea ihmisten kanssa työskentely:

”Kyllä ne ihmiset ovat se elämän suola.”