Ylpeä abloylainen jo toisessa polvessa

Hanne Rantala tietää, minne nallen vasen korva kuuluu kun sylinteriä kasataan.

 

Tavatessaan Hanne Rantalan (43) ei kyllä jää epäselväksi, miksi juuri hänet palkittiin kunniakirjalla Vuoden Abloylainen -äänestyksen yhteydessä. Nauravainen nainen katsoo silmiin tervehtiessään, hymyilee ja alkaa heti juttelemaan eikä jutusta tule loppua

– Kyllä tämä on ihan perusluonne, tämä tällainen avoimuus, hän nauraa.

Vuonna 1994 Joensuun tehtaalla aloittanut Hanne onkin todellinen abloylainen, osittain myös verenperintönsä kautta.

–  Isäni työskenteli vielä siihen aikaan Abloylla, kun tulin töihin Joensuun tehtaalle. Meitä on siis perheessä abloylaisia kahdessa polvessa, hän selventää.

 

Kokoonpanijana työskentelevä Hanne on viimeiset kaksi vuotta tehnyt töitä CLIQ-solussa. Auttavaisuus ja ystävällisyys olivat Hannen kohdalla kuultuja kriteerejä Vuoden Abloylainen -äänestyksessä, ja hän uskoo tietävänsä, mistä perustelut kumpuavat:

– Olen parinkymmenen vuoden ajan toiminut työnopastajana, ja se on varmasti vaikuttanut siihen, että minut koetaan helposti lähestyttäväksi työkaveriksi.

Työnopastamisessa voi hyödyntää myös luovuutta ja välillä jopa hassutella: Hannella esimerkiksi on omia nimityksiä sylinterien osille, jotta ne jäävät helpommin mieleen.
– Esimerkiksi yksi osa näyttää nallen päältä, ja voin opastaa sanomalla että “nallen vasen korva kuuluu tuohon” ja niin edelleen.

Kokoonpanijalta edellytetään yllättävän paljon sorminäppäryyttä, sillä sylinterit sisältävät paljon pieniä osia. Luonnistuuko Hannelta vuosien kokemuksella sylinterin kokoaminen vaikka silmät sidottuna?

– Jos haittalevyjen ei tarvitse olla oikeassa järjestyksessä, niin varmasti, Hanne naurahtaa.

 

Hanne kertoo olevansa ylpeä abloylaisuudestaan, ja siinä hänestä merkityksellisintä on innostuneisuus omaa työtään kohtaan. Jos sylintereiden kokoaminen maistuu pakkopullalta, ei työtä jaksaisi tehdä vuodesta toiseen.

– Abloylaisella on oltava intohimoa ja ylpeyttä omaa työtä kohtaan, sellaisella hällä väliä -asenteella ei oikein tahdo pärjätä.

Ilman toveruutta ei työssä myöskään jaksaisi, Hanne mainitsee. Tiiviissä parinkymmenen ihminen tiimissä työtahti on reipas, ja siinä yhteistyötaidot punnitaan.

– Ketään ei jätetä pulaan, ja isommat tilaukset hoidamme aina porukassa kotiin. Tiimihenki on hyvin vahva, ja olemme myös vapaa-ajalla yhteydessä keskenään yhteydessä. Hoitivat tytöt myös kissojani kun olin reissussa, Hanne lisää.

Juuri lähimmät työkaverit olivat niitä, jotka äänestivät Hannea Vuoden Abloylaiseksi. Kun Hanne sai keväällä henkilöstöjuhlissa kutsun avalle vastaanottamaan kunniakirjan, oli hän aidosti mykistynyt.

– Olin niin yllättänyt ettei sitä voi edes uskoa. Kun nousin lavalle vastaanottamaan kunniakirjaa, fiilis oli kuin olisi missikisat voittanut, hän hehkuttaa.

Häntä äänestäneet tiimitoverit saavat myös osansa kunniasta.

– Ovat ne kyllä upeita tyttöjä, ja kyllähän minä heille tästä hyvästi kahviliput tarjosin.